.entry-dateline { display: none; }

3 VINKKIÄ JOIDEN AVULLA SAAT ENEMMÄN AIKAAN PÄIVÄSSÄSI.

Tänään aloitamme tuomaan käytännön arkeen asioita, joissa voi hyödyntää päiväkirjaa ja kalenteria.

Tässä vinkissä on kolme askelta:

  1. Päiväkirjaan listataan kolme tärkeintä huomenna tehtävää asiaa
  2. Kirjoitetaan valitut kolme asiaa kalenteriin ja määritetään tekoaika
  3. Asetetaan muistutukset kännykkään

Mutta, odotahan vielä hetki. Käydään kohta hieman tarkemmin läpi mistä kussakin kohdassa on kyse. Sitä ennen kuitenkin pieni motivointi.

Keskustelen ihmisten kanssa paljon kokeilemisesta. Kyseenalaistan voimakkaasti ihmisten vastahakoista asennetta kokeiluja kohtaan. Kysynkin usein:

Mitä voit hävitä kokeilemalla jotain uutta asiaa, vaikka 15 minuutin verran päivittäin kahden viikon ajan?

Kokeilu, joka kestää

  • 2 viikon ajan,
  • 5 päivää viikossa,
  • 15 minuuttia päivässä

kuluttaa elämästäsi 2,5 tuntia.

Jos kokeilun lopputulos on vähänkin positiivinen ja tuo uusia, hyviä asioita elämääsi, onko 2,5 tuntin ‘säästö’ liian iso riski ja uhraus? Kannattaako se jättää tekemättä? Uskallatko?

Kokeillaanpa siis seuraavat kaksi viikkoa alla olevaa ohjelmaa:

1 Kolme asiaa päiväkirjaan

On ilta. Ennen nukkumaan menoa (tai missä tahansa kohdassa iltaa, kun on sopiva, rauhallinen, keskittymistä tukeva hetki) otat esiin tyhjän sivun päiväkirjasta.

Otsikoit sivun huomisen päivämäärällä. Alat kirjoittaa otsikon alle ranskalaisten viivojen avulla asioita, joita sinun pitää huomenna tehdä. Voit kirjoittaa aivan vapaasti mitä tahansa asioita, jos onnistut ‘tyhjentämään pääsi’ kaikista tekemättömistä asioista saatat jopa samalla edesauttaa sitä, että saat rauhallisemman unen itsellesi!

Hyvä. Nyt sinulla on asioita listattuna ja siirryt seuraavalle tyhjälle sivulle, jonka jälleen otsikoit huomisen päivämäärällä (eli samoin, kuin ensimmäisen sivun).

Tälle sivulle kirjoitat VAIN 3 ASIAA EDELLISELTÄ SIVULTA.

Teet siis rankkaan priorisointia ja poimit kolme tärkein asiaa huomiselle.

2 Kolme asiaa kalenteriin

Seuraavaksi otat kalenterista auki sivun, josta löydät huomisen päivän. Nyt tehtäväsi on arvioida aiemmin valitsemasi kolmen tehtävän suhteen, jokaiselle erikseen:

  • Kuinka kauan tehtävän tekeminen kestää
  • Missä kohtaa päivää tehtävä on helpoin tai järkevin tehdä
  • Kuinka paljon valmistautumisaikaa tarvitset ennen tehtävän aloittamista (pitääkö sinun siirtyä jonnekin, tarvitseeko sinun kerätä jotain tarvikkeita, puuttuuko sinulta jotain tietoja tms. mitä tarvitset asian tekemiseen)

Kun olet tehnyt nämä arviot, kirjoita kalenteriin nuo kolme valitsemaasi tehtävää, valitsemallesi kellonajalle ja varaa merkitsemällä kalenterista tarpeellinen aika jokaiselle kolmelle tehtävälle.

3 Muistutukset kännykkään

Nyt on aika valjastaa matkapuhelin tukemaan tehtävääsi. Katso siis kalenterista äsken kirjaamasi aloitusaika jokaiselle tehtävälle erikseen, vähennä ajasta tarvittava valmistautumisaika ja aseta hälytys kännykkään.

Siinäpä se.


 

Aluksi tähän saattaa mennä enemmän aikaa, mutta kun toiminta tulee sinulle tutuksi se on hyvin helppoa, kevyttä ja vähän aikaa kuluttavaa.

Ja uskomattoman hyödyllistä.

Vielä lopuksi muutama ajatus tekemisen tueksi:

  • Muista, että mikään ei valmistu hetkessä. Aluksi voi olla, että saat tehtyä vain yhden tehtävän tai et yhtään. Anna itsellesi aikaa, ja yritä seuraavana päivänä uudelleen!
  • Kun kännykkäsi hälyttää ja tehtävän tekeminen on käsillä, kunnioita sitä. Älä anna muiden asioiden mennä edelle.
  • Kun joskus kuitenkin käy niin, että jokin tärkeämpi asia ‘ajaa yli’, kirjaa ylös minkälainen asia se oli. Mieti seuraavaa päivää suunnitellessasi olisiko sinulla joku keino välttää vastaanvanlainen tilanne tulevaisuudessa?
  • Säännöllisyys on voimaa. Pyri siihen, että teet ohjelman mukaisesti. J-o-k-a-i-n-e-n ilta. Ja p-ä-i-v-ä. Vaikka joskus jokin osa tulisi tehtyä hieman huonommin tai huolimattomammin, pidä kiinni siitä että teet sen edes jollain tavalla.

Pisimmälle pääsee se, joka jaksaa aina — ja yhä uudelleen — aloittaa alusta.

 

Kiitokset että luit tekstini,

 

Tervetuloa matkalle.

Uudistus jo pelkkänä sanana on pelottava, mutta se antaa myös lupauksen. Lupauksen paremmasta.

No niin. Kutsun sinut nyt mukaani matkalle. Matkan pituus voi olla sinulle elämäsi mittainen, jos oikein hyvin onnistaa. Vaikka se olisi lyhyempikin uskallan luvata jokaisesta hetkestä jonka uhraat itsesi uudistamiselle paljon hyvää.

No mutta mistä matkasta oikein tässä nyt puhun?

Puhun matkasta, jossa orastavan uudistumisen toiveen kautta kuljetaan erilaisten haasteiden, onnistumisien, kirvelevien tappioiden ja kärsivällisen työn kautta lopulta tilanteeseen jossa jokin on muuttunut. Tämä jokin voi olla vaikkapa joku sinun tapasi tehtä työtä.

Sellainen tapa, jonka olet halunnut jo pitkään muuttaa — tietäen ettei nykyinen tapasi palvele sinua. Se ei tuo niitä tuloksia joita haluat.

Haluan aloittaa tämän yhteisen taipaleemme pohdinnalla. Pohtia uudistumista eri näkökulmista, pilkkoa se pieniksi palasiksi ja selkeyttää kokonaiskuvaa. Seuraavissa kirjeissä sukellamme sitten syvemmälle osa-alueisiin.

Rakastan kysymyksiä, uskon että kysymykset avaavat enemmän mahdollisuuksia uudistua kuin mikään muu (esimiehet huomio! :)). Siksi aloitankin parilla kysymyksellä:

Miksi uudistustaidon pohtiminen on tärkeää? Miksi emme vain hyppää eteenpäin ja aloita tekemään asioita uudella tavalla?

Rohkenen väittää tässä kohdassa seuraavaa: jos uudistuminen on niin helppoa, ettei se vaadi pysähtymistä, pohtimista ja suunnittelua

a) Asiat joita saat muutettua, ovat sinulle lähes hyödyttömiä, vaikutukseltaan pieniä

tai

b) Olet taitava johtamaan itseäsi ja tekemistäsi. Niin taitava, että haluaisin keskustella kanssa, oppia ja kuulla miten sinä uudistut.

Todella merkitykselliset asiat ovat vaikeita muuttaa. Esimerkkeinä:

Meidän on vaikea uudistaa

  • Totuttua tapaamme tehdä töitä
  • Tapaamme reagoida ihmisiin ja tietynlaisiin tilanteisiin
  • Ruokailutottumuksiamme
  • Tapojamme liikkua ja harjoittaa muita terveellisiä elämäntapoja (jos et muuten usko, kysy lähimmältä personal trainerilta, miksi hänen ammattinsa on olemassa).

Siispä, nyt aloitamme pohdinnalla.

Aina kun uudistumisesta tai muutoksesta puhutaan, on suurin haaste yleensä siinä että kokonaisuus on liian monimutkainen. Siksi haluan matkamme aluksi asettaa rajoja. Tehdä keinotekoisesti pelikentastä vähän pienemmän. Siis aluksi.

Ennen seuraavaa tekstiäni heitän sinulle muutaman kysymyksen. Pohdi niitä ja tuo vastaukset mukanasi kun sitten tapaamme seuraavassa tekstissäni.

Tässä kysymykset:

Minkä asian sinä haluaisit uudistaa elämässäsi?

Oletko jo koittanut uudistaa tätä asiaa?

Jos olet…

Miksi et onnistunut?

Jos et ole…

Miksi aloittaminen ei onnistunut?

 

Seuraavassa tekstissäni analysoin kysymyksiä ja astumme taas askeleen eteenpäin. Uudistumisen matkalla.

Miten ajattelutavan muokkaaminen saa aikaan positiivisesti odottamatonta.

JOS PYSÄHDYT, NIIN NÄIVETYT.

Omien rajojen kokeilu ja niiden tietoinen ylittäminen on elintärkeää. Sananmukaisesti: jos emme fyysisesti ja henkisesti pyri jatkuvasti omien rajojemme ulkopuolelle, leikimme terveydellämme. Sen lisäksi, että emme elä laadullisesti parasta mahdollista elämää.

Kun valjastamme jatkuvan, pitkäjänteisen ja tavoitteella ohjatun tekemisen osaksi arkeamme niin saavutamme vääjäämättä hyvää.

Tekeminen ja uuden kokeilu toteutetaan muokattujen tapojemme kautta.

 

TAPOJEN TUNNISTAMINEN.

Tekemällä asiat samoin kuin eilen on turha odottaa, että illalla tuntuisi erilaiselta tai että saavuttaisimme uutta.

No mikä sitten ohjaa tekemistämme? Mistä valintamme johtuvat?

Meillä on paljon tapoja. Useimmat niistä ovat muodostuneet jo alitajuisiksi eli emme edes tiedosta niitä. Silti juuri nuo tavat ja erilaisten tilanteiden aikaansaamat reagoinnit syövät valtaosan ajastamme. Ja siksi, niiden vaikutus aikaansaannoksiimme on niin suuri.

Siksi haluamme oppia miten valita mitä teemme eli tehdä järkeviä asioita. Sellaisia, jotka ovat meille hyödyllisiä. Ajavat meitä kohti tavoitteitamme.

 

MINKÄ NUORENA TAITAA ON SIINÄ VANHEMPANA MESTARI.

Harjoitteletpa mitä tahansa se vahvistuu. Nopeutuu. Syöpyy mieleesi. Tulee virheettömäksi. Vie vähemmän energiaasi. On mielekkäämpää.

Asioiden toistaminen on tärkeää. Ilman toistoa ei synny tulosta.

Harjoittele. Toista.

Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Kannattaa rakentaa rutiini, jolla uusia asioita tai ajattelumalleja voi alkaa syöttää sisään omaan elämäänsä. Tämä taito tulee näyttelemään tärkeää roolia tulevaisuuden työelämässä. Ja elämässä yleensäkin. Joka pystyy mahdollisimman kevyesti, tuskattomasti ja nopeasti uudistumaan, takaa itselleen loistavan tulevaisuuden ja laadukkaan elämän.

 

KERRATAANPA.

Lepokitka pitää voittaa: on päästävä liikkeelle ja aloitettava tekemään. Nyt. Ihan mitä tahansa. Suuntaa voi (ja pitää) korjata. Tee uusia asioita ja kokeile. Pyri pois (vaikka väkisin) hiekkalaatikostasi.

Tunne itsesi. Ehkäpä tärkein asia.

Jotta voit liikkua eteenpäin, sinun on tiedettävä missä olet nyt
Jotta voit kehittää itseäsi, sinun on tiedettävä mitä osaat nyt
Jotta voit päästä tavoitteisiisi, sinun pitää tietää miten ohjaat itseäsi

Ole sinnikäs. Elämässä eteneminen, unelmien tavoittelu ja tavoitteiden saavuttaminen on kuin rakentaisi kerrostaloa näkymättömistä rakennuspalikoista. Uusi kerros tulee näkyviin ja käyttöösi vasta, kun olet sen kokonaan rakentanut. Rakentaminen vie aikaa, vaivaa ja vaatii kärsivällisyyttä. Uskoa.

Jaksa toistaa hyviä asioita. Silloinkin, kun et jaksa. Ja varsinkin silloin.

Hyvä päivä.

Tarina siitä miksi meidän pitää muuttaa tekemistämme, jotta jaksaisimme tehdä muutoksia tekemisiimme.

Hyvä päivä on tärkeä. Se voittaa onnellisuudellaan ja tehokkuudellaan helposti keskinkertaisen päivän, ja valovuosilla huonon! Aluksi haluan miettiä muutaman lauseen verran minkälainen hyvä päivä voisi olla.

Alku on tärkeä!

Hyvä päivä alkaa hyvin, tunnet olosi virkeäksi herätessäsi. Syöt hyvän aamiaisen ja sinulle jää hyvin ravittu sekä tyytyväinen olo. Juuri sinun hyvän päiväsi alkuun voi kuulua myös esimerkiksi rauhallinen hetki päivän lehden parissa. Tai keskustelutuokio puolison, tai lapsien kanssa. Hyvä päivä jatkuu pienillä onnistumisen tunteilla. Kannustavilla sanoilla, tunteella siitä että asiat sujuvat. Hyvä päivä ei tarkoita päivää ilman vastoinkäymisiä, haasteita ja epäonnistumisia. Niihin törmää aina. Mutta kun on hyvä päivä haasteetkin maistuvat ja epäonnistumisien käsittely onnistuu masentumatta. Yleensä hyvä päivä tarvitsee alleen myös hieman suunnittelua: mitä oikeastaan haluan juuri tältä hyvältä päivältä?

Hyvä päivä on ladattu positiivisilla tuntemuksilla.

Hyvän päivän alussa olet energinen. Hyvän päivän aikana olet tehokas ja koet onnistumisen tunteita. Hyvän päivän iltana olet onnellinen ja tyytyväinen päivän saavutuksista — halukas valmistautumaan uuteen hyvään päivään. Hyvä päivä pohjautuu omaan tunteeseemme: jos saamme mielentilamme pysymään päivän ajan hyvänä ja positiivisena, saavutamme enemmän asioita jotka ovat meille hyväksi.

Hyvän päivän onnistut muuten kohtuullisen helposti kääntämään huonoksi päiväksi esimerkiksi heikoilla yöunilla, aamu-riidalla kotona ja alkamalla vaikkapa listaamaan itsellesi mitkä kaikki asiat elämässäsi ovatkaan huonosti. Huono päivä on ladattu negatiivisilla tunteilla ja ajatuksilla.

Miten tehdään hyvä päivä?

Jokainen päivämme koostuu asioista joita teemme. Tavoistamme, joilla vaikkapa reagoimme vaikeisiin tilanteisiin. Opituista tavoista, joiden avulla ja kautta päivämme etenee. Lopputulos, se miltä sinusta tuntuu illalla, muodostuu tekemiemme asioiden seurauksena.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Jotta saat aikaan erilaisen lopputuloksen, sinun on pakko muuttaa tapaasi toimia

Maailma ja Internetti ovat pullollaan toinen toistaan parempia ohjeita miten elämä saadaan paremmaksi, tehokkaammaksi ja onnellisemmaksi. Ja totta tosiaan: useimmat ohjeista ovat toimivia ja totta!

Silti meillä on ongelma: kaikki ohjeet eivät toimi kaikille ihmisille. Ja se, että ne eivät toimi kaikissa tilanteissa. Ja se, että kukaan ei kertonut miten työlästä ja aikaa vievää ohjeen toteuttaminen tavallisen (ja epätavallisenkin) ihmisen arjessa voi olla.

Aionkin nyt tehdä muutaman rohkean pelkistyksen.

Mitä tarvitsen, osa 1 | MOTIVAATIO

Asioiden tekemiseen eri tavalla tarvitaan motivaatio: tarvitsemme syyn ponnistelua vaativien asioiden tekemiseen. On epätodennäköistä, että jaksaisimme, viitsisimme tai vaivautuisimme tekemään jotain mihin meillä ei ole mitään syytä.

Tee siis itsellesi selväksi MIKSI juuri tämän asian pitää muuttua elämässäni? Missä kohdassa vyyhtiä (nykyisten tapojen määrittämä elämä) on se pää, josta kannattaa lähteä liikkeelle? Ja miten löytää juuri itselle oikeat asiat, joista aloittaa, motivaatio jaksaa jatkaa riittävän pitkään jotta uusista — elämää parantavista — tavoista tulee totta?

Mietipä hetki: onko elämässäni asioita, jotka toisin tekemällä olisin

a) Onnellisempi
b) Saisin enemmän itselleni tärkeitä asioita aikaan.

Mitä voimakkaammin tunnet kaipuuta edellä mainittujen asioiden suuntaan, sitä paremmilla eväillä olet varustettu muutosta suunnitellessasi.

Mitä tarvitsen, osa 2 | TAPA

Tapa on vahva. Se on pureutunut syvälle toimintaamme ja sen poistaminen sekä synnyttäminen on vaikeaa. Toisaalta, se palvelee meitä tehokkaasti: kun tekeminen on muuttunut tavaksi se vie vain vähän energiaamme, tapahtuu kuin itsestään ja jättää enemmän voimia muiden asioiden hoitamiselle.

Tavan synnyttämisessä:

  • Tarvitaan aikaa ja pitkäjänteisyyttä
  • Motivaatio on merkittävässä asemassa
  • Pääsee helpommalla, jos onnistuu ‘kytkemään’ uuden tavan jo olemassaolevaan tapaan
  • Pitää huolehtia, että tavan toteuttaminen on mahdollisimman helppoa — poista siis kaikki mahdolliset esteet ja hidasteet, tilalle tekemistä helpottavia asioita

Mitä tarvitsen, osa 3 | VARAUDU

Olipa kyse sitten mistä tahansa muutoksesta, väijyy matkalla onnistuneeseen lopputulokseen aina erilaisia ansoja ja vastuksia, jotka pyrkivät vesittämään hienosti toimivaksi suunnittelevamme muutokset. Siksi muutokset pitää toteuttaa suunnitelmallisesti, ja pitkäjännitteisesti.

Vastoinkäymisiä ei voi välttää. Varaudu siis niihin.

Sovi itsesi kanssa miten toimit haasteiden tullessa tielle. Ja eritoten, miten jatkat matkaa uudelleen.

Mikä tässä nyt sitten on niin vaikeaa…?

Lopuksi muutama sana siitä päämme sisällä olevasta möykystä, siis aivoista: yksi niiden päätehtävistä on pitää meidät hengissä. Niiden mielestä kaikki energiaa kuluttava ja etäisestikin uhkaava on pahasta. Niinpä meillä on myös sisäinen vastustaja. Tässä itsensä tunteminen nouseekin suureen arvoon.

Eli, vaikka uuden toimintamme tavoite olisi hyvä, aivojen mielestä vanha tuttu malli — joka kuluttaa tavalle tyypillisesti vain vähän energiaa ja on aivojen turvalliseksi toteama — on oikein hyvä ja siitä ei kannata hevillä päästää irti.

Miten voisin päästä alkuun?

On tärkeä ymmärtää:

  1. Miksi haluan toteuttaa muutoksen, jotta jaksan tehdä muutokseen vaadittavan työn (MOTIVAATIO).
  2. Miksi toimin niin kuin toimin, jotta voin muuttaa toimintaani (tällä siis tarkoitan sitä, että on eduksi ymmärtää esimerkiksi aivojeni toimintaa sillä tasolla, että kykenee paremmin taistelemaan omaa muutosvastarintaansa vastaan)
“know yourself and you will win all battles” ― Sun Tzu

Toteutusvaiheina voisivat olla esimerkiksi:

1 TUNNISTA muutoksen tarve tai kohde. Tee muutoksesta ja sen tarpeellisuudesta itsellesi täysin kirkas määritelmä


2 SUUNNITTELE muutoksen toteutus— mitä konkreettisia asioita pitää tehdä ja milloin, missä tilanteessa


3 TEE PÄÄTÖS toteutuksen aloittamisesta. On eduksi, jos saat muita ihmisiä tukemaan ja elämään mukanasi päätöstäsi


4 VARAUDU: on varmaa, että kohtaat haasteita joten pyri arvioimaan ne ennakolta ja tee suunnitelma miten selviät niistä. Tee itsellesi myös selväksi, että joudut aloittamaan useita kertoja uudelleen. Ole valmis pitkäjännitteisesti seuraamaan suunnitelmaasi.

Tylsästi voisi kai sanoa: jos muutoksen tekeminen parempaan suuntaan olisi helppoa, maailma olisi täynnä onnellisia ja täydellistä elämää eläviä ihmisiä.

Onneksi, kaikilla meillä on mahdollisuus toteuttaa muutosta. Pienin askelin.

Tekemistä ja tukemista.

Ajatellaan hetki, että Uudistustaito olisi yhteinen tekijä uusien asioiden oppimisen ja muutoksen tekemisen kohdalla.

Sitten pohditaan, miten Uudistustaito toteutuisi parhaiten organisaatiossa?

Se toteutuisi siten, että koko henkilöstöllä - joka ikisellä ihmisellä - olisi hyvät perustaidot liittyen uusien asioiden tekemiseen ja omaksumiseen.

Ja sen jälkeen... TEKEMÄLLÄ. Rohkeasti, uskaliaasti ja hyvässä hengessä.

Tämän lisäksi ihmiset auttaisivat toisiaan: on selvä, että kaikki eivät osaa kaikkea ja aina ei luista. Siksi tarvitaan tukea.

Uudistustaito siis liikuttaa organisaatiota: tekemällä ja tukemalla.

Näkymätön talo.

Jos joutuisit rakentamaan taloa näkymättömien rakennuspalikoiden avulla, miltä se tuntuisi? Sinulle siis kerrottaisiin etukäteen, että vasta kun saat kokonaisen kerroksen valmiiksi se muuttuu näkyväksi ja voit alkaa käyttää sitä. Mutta sitä ennen, ennen kuin tuo KOKO kerros on valmis, et näkisi mitään näkyvää vaikka kuinka ahkerasti työskentelet.

Tämä analogia kuvaa varsin hyvin päivittäistä arkeamme, jossa yritämme vaikkapa muuttaa tapojamme tai tehdä omaa elämäntasoamme nostavia asioita.

Seuraavalle tasolle nousu vaatii kovaa työtä ja useimmiten tulokset näkyvät vasta kun uudelle tasolle nousemme. Siksi pitkäjännitteisyys, sinnikkyys, sisu ja usko ovat korvaamattoman arvokkaita työkaluja jos haluamme kehittyä.

Tekemisen sietämätön vaikeus.

Asiat, joiden kanssa taistelen jatkuvasti ovat lepokitkan voittaminen ja keskittymisen pitäminen. On vaikea aloittaa ja pitää itsensä vauhdissa, varsinkin jos tehtävä on vaativammalla tasolla, oman hiekkalaatikon ulkopuolella ja vaatii ponnistelua.

Blogin kirjoittaminen on tästä hyvä esimerkki: minulle vierasta, ahdistaa, ponnistus.

Ja kun tähän tilanteeseen ajaudutaan, tapahtuu mielenkiintoista. Keskittyminen katoaa ja KAIKKI muu alkaa kiinnostaa enemmän ja tuntua tärkeämmältä, malliesimerkkinä allekirjoittaneen kohdalla asia nimeltä Internet.

“Hei! Täällähän on ihan mahtava artikkeli, joka liittyy just siihen hommaan mitä olen tekemässä!!!”

Ja sitten se onkin menoa… Tuon ihan loistavan artikkelin jälkeen löytyi ’Related’ -osiosta yllättäen toinen. Ja siihen liittyvä video oli tietenkin pakko katsoa. Päädyttiin siis YouTube’en. Sieltä löytyi lisää mielenkiintoista tutkittavaa. Ja…

Osa teistä tietää tunteen. Ne teistä joilla ei ole hajuakaan mistä kirjoitan:

  1. Olen teille suunnattoman kateellinen
  2. Onko sinulla kuitenkin sähköt?

Mukaani tarttui jostain joskus hyvä vinkki: 1C-4C. 1 x consume, 4 x create. Pitää siis saada 4 kertaa enemmän tavaraa paperille, kuin mitä surffaus-intoilua ja esimerkiksi uuden lähdemateriaalin lukemista.

Välillä tuntuu, että mun tuottavuus-suhde on pikemminkin 8C-0.2C. Ja kun on päättää työpäivänsä tuntien moista ‘tuottamattomuutta’ ei kuoriudu kovin hyvää ja motivoivaa ponnistuspistettä uudelle, tehokkaalle päivälle vaan v-käyrä on valmiiksi korkealla. Mitä tälle sitten voi tehdä? Mikä ajaisi parempaan tehoon varsinaisen luomisen ja materiaalin tuottamisen suhteen?

Tuskailen tässä artikkelin kirjoittamisen suhteen, mutta kuvio pätee tietenkin mihin tahansa haastavaan: procrastination iskee yllättävän helposti ja taka-vasemmalta…

Mikä siis neuvoksi? Noh, alla muutama juttu jota olen kirjoittamiseni ruotuun laittamiseksi kokeillut.

 

Pelkistä

Yksinkertaista ympäristö: nettiyhteys pois, käytä mahdollisimman yksinkertaista editoria, puhelin pois K-O-K-O-N-A-A-N. Räjäytä WLAN –mokkula.

 

Tuplaa aineenvaihdunta

Kiihdytä itsesi ylikierroksille. Määritä etukäteen aika, jonka panostat täysin materiaalin tuottamiselle ja huolehdi siitä, että se on mieluummin vähän lyhyt, kuin liian pitkä. Sanotaan vaikka 68 minuuttia.

Hanki kello-sovellus tietokoneeseesi, ajasta tauot ja määritä palkkiot: vaikkapa 20 minuuttia työtä, 4 minuutin tauko. Tauolla kahvin haku, hetki ulkoilmaa, jonkun lyhyen asian hoitaminen. Meditoi tai punnerra (näistä on hyötyä muutenkin, niin kuin tiedät!), tee jotain mikä vie ajatukset totaalisesti hetkeksi pois kirjoittamisesta. Harmistu kun joudut tauolle, innostu kun pääset takaisin tuottamiseen! Homma voisi kellon kanssa tehtynä näyttää vaikka tältä:

Laitetaan kirjoittamiselle pulssi ja kiihkeä rytmi.

Laitetaan kirjoittamiselle pulssi ja kiihkeä rytmi.

Murskaa lepokitka

Alku on vaikea. Lähes aina. Aloita siis millä tahansa. Ja tarkoitan sitä, ihan millä tahansa. Kirjoita vaikka pari kertaa aiheesi otsikko tai ilmaise kirjallisesti hengentuotteesi alkuun miten syvältä koko projektin ajattelet juuri nyt olevan.

Nuo alatyylin ilmaisut nimittäin saa kohtuu helposti poistettua kakkoskierroksen editoinnissa, mutta ne ovat todella tärkeitä lepokitkan murskaajia jos tuntuu että kynä ei kulje. KOKEILE!

Ja lisää tuskaa on tulossa.

Kritiikki pois. Ehkä yksi parhaista neuvoista mitä olen saanut kirjoittamisen suhteen on se, että työtä pitää tehdä kahden kierroksen systeeminä:

  1. Ensin kirjoitetaan teksti ja sitä ei editoida millään tavalla. Kynä kulkee ja vaikka huomaisit jonkun virheen jatkat välittömästi eteenpäin
  2. Vasta toisella kierroksessa palataan tekstiin ja tutkitaan sitä kriittisesti.

No niin. Tämän polleasti kirjoittamani tekstin jälkeen voisi kuvitella, että allekirjoittaneella se kirjoitustyö nyt sujuu kuin rasvattu. BS. Ei suju. Tuskaa se on silti.

On kuitenkin muistettava, että jostain pitää lähteä liikkeelle ja näistä muutamista vinkeistä on ollut minulle PALJON apua.

Mitä juttuja sinä käytät kynäsi aktivoimiseksi? Jaa tietosi ja tee maailmasta parempi. Kiitos